Sattuipa silmiin yhdysvaltalaisen tutkijan Suzanne Segerstomin kirjoituksia toiveikkuudesta ja sen yhteydestä terveyteen. Onnellisuus on tunne, optimismi taas uskoa siihen, että tulevaisuudesta selviää ja että siellä on odotettavissa hyviä asioita. Optimisimi on siis asenne ja vakaampi kuin vaihteleva onnellisuuden tunne. Kyse on Segerstomin mukaan siitä, mihin kiinnitämme tietoisesti huomiota. Optimistisesti omaan kompetenssiinsa suhtautuvan jokainen onnistuminen lisää toiveikkuutta seuraavaan onnistumiseen. Kyse on siis myönteisestä kehästä.
Segerstrom kertoo optimismin eduista ja periaatteista suhteessa terveyteen. Myönteisyys suojaa stressiltä. Segerstrom tutki ensimmäisen vuoden oikeustieteen opiskelijoita 16 vuoden ajan. Hän loi tutkimuksessaan mittariston, jonka perusteella hän mittasi opiskelijoiden optimismia. Kun optimismitaso nousi pisteen verran asteikolla, vastustuskyky kokeessa annettuhin viruksia kohtaan nousi 20 prosenttia. Ahdistus ja muut negatiiviset tunteet vaikuttavat elimistöön haitallisesti, ja optimistinen asenne näyttäisi Segerstromin mukaan suojaavan näiltä haitallisilta vaikutuksilta.
Segerstomin mukaan myönteisyys näkyy tekemisen tasolla siten, että toiveikkaasti tulevaisuuteen suhtautuva ihminen elää terveellisemmin, sairastuessaan toiveikkuus tulevaisuutta kohtaan lisäisi myös sitoutumista omaan hoitoon.
Segerstromin tutkimus näyttäisi tukevan vanhaa suomalaiusta sanalaskua, että nauru pidentää ikää. Optimisti elää keskimäärin noin 10 vuotta pidempään kuin pessimisti.
Mielenkiintoista. Silmiini sattui tutkimus, jossa oli tutkittu yli 400:n amerikanjuutalaisen pitkäikäisen ihmisen elintapoja. Siinä ei ollut havaittu mitään yhteyttä terveellisillä elintavoilla (ruokailu, päihteet, liikunta jne.) ja pitkäikäisyydellä. Tosin monissa muissa pitkäikäisyyttä selvittävissä tutkimuksissa elintapakorrelaatioita löytyy. Olisikin mielenkiintoista tukia pitkäikäisten optimismia ja positiivisuutta. Ovatko tervaskannot muita opitimistisempia?
VastaaPoista