Tämä saattaa olla arka aihe. Mutta uskallan silti pohtia sitä tässä ammatillisen kasvun blogissa. Joskus palaute voi auttaa rakentamaan uusia ajatuksia tai rakentamaan aihetta uuudesta näkökulmasta.
Työnohjaus tahi valmennus on mielenkiintoinen juttu. Ne, jotka eivät sitä saa, huutelevat sen perään. Useimpia kertoja olen myös kuullut (ja itsekin siihen syylistynyt) että työnohajus koetaan turhauttavana tahi jopa pakkona. Eikös työnohjauksen pitäisi olla se vihreä keidas suorituksen aavikolla (ontuva vertaus..)? Jokin sellainen hetki, jossa voi pysähtyä ja innostua uusista tai jopa vanhoista asioista. (Tästä minulla on kokemusta!)Mielenkiintoista on myös se, että esimiehen katsotaan haittaavan työnohjausprosessia (hmm, eikös tuo Bossi kuulu samaan työporukkaan..??)ja jättäytyy pois työntekijöiden työnohjauksesta. Miten sitä voisi kimpassa innostua ja kehittää työtä?
Mietiskelin, että tuo yksi tunti kuukaudessa, joka varmaan on tuo yleisin aika joka työnohjaukseen varataan, on ihan varmaan haaste kelle tahansa työnohjaajalle saada porukka innostumaan ja vapautumaan (rentoutumaan) ja saamaan aikaan työnilon ilmapiiriä. Saati yhdellekään työyhteisölle, jos muuten tälle aiheelle ei ehdi uhrata aikaa. Mietin, että työtahdin ollessa intensiivinen ja suorituskeskeinen, voi työnohjaus saada samansorttisen leiman, että mennään nyt suorittamaan tämä pakollinen pääntyhjennys.
Missä työnohjauksen tai työn kehittämisen kärki pitäisi olla? Työnohjaussuuntauksia on varmaan sen verran runsaasti tarjolla taiteesta puheeseen, että varmaan tarjonnan puutteesta tai oikeantyyppisesta palvelusta ei pitäisi olla kysymys. Ja markkinoilla on myös kasvava joukko valmemmusta tarjoavia tahoja. Itse muistan sen huippukokemuksen (1000 euron sana)kun olen energisoitunut eniten koulutuksellisesta työnohjauksesta, joka on osaa suurempaa työnkehittäämisprokkista (Kiitos Matille!). Siihen siis on liittynyt muutakin kuin itse työnohjaus, siitä on syntynyt prosessi, jossa on osallisina työntekijöiden lisäksi asiakkaat ja verkostot. Voidaan siis puhua yhdessä oppimisesta (eng. Collaboration).
Ydinajatuksena sattaisi olla tässä ajatuksen virrassa se, että pitäisikö silloin pöyhäistä sekä työyhteisöä että työnohjausta taikkapa valmentajaa, jos alkuperäinen hyvä ajatus työnohjauksen / valmennuksen tavasta ei enää toimikaan samalla tavalla? Tässä haastetta itse kullekin.
