Tässä taannoin istuin junassa, ja viereeni istahti melko sekalaisen näköinen seurakunta laitapuolen kulkijoita. ajattelin väsyneenä, että ihan oikeasti enny jaksa, meen muualle istumaan. Onneksi luontainen laiskuuteni voitti, ja jäin istumaan paikalleni.
En voinut olla kuulematta päihdekeskeisestä elämäntyylistä aiheutuvia seurauksia ja ilmiöitä käsittelevää keskustelua, ja sitten aloin erottaa lauseita, kuten: ei tällasesta elämästä tuu yhtään mitään. Ihmisen on tärkeetä pitää itsestään huolta. (arvo-tadaa!) Mä haluaisin vaan olla rauhassa ja levätä, jatkoi toinen (unelma-tadaa!). Ja keskustelu jatkoi, ja minä kertasin tärkeän läksyn. Niin, ei ole koiraa karvoihin katsomista. Jokainen ihminnen voi olla (positiivinen) yllätys.
Tästä tämä kirjoittaminen nyt käynnistyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti