Kirjan sisältö liittyy perheterapian tekemiseen ratkaisukeskeisellä työotteella. Tartuin kirjaan kirjoittajan vuoksi, olin utelias kuulemaan mitä alan arvostettu tekijä ja kehittäjä ajattelee omin sanoin (suomeksi toki käännettynä).
De Shazer kuvailee lukijalle filosofisia, välillä ponnisteluja ymmärryksen syntymiseksi vaativia tarinoita ja linkkejä mm. systeemiteorian, strukturalismin ja konstruktivismin teoreettisesta viitekehysten välille. Melkein jätin leikin sikseen tuskastuneena monimutkaiseen ilmaisuun, mutta jatkoin sitkeästi lukemista. Ja se kannatti. Teos on erinomainen ajatusten herättäjä siihen, miten herkkänä terapeutin / valmentajan on oltava kuulemaan asiakkaan puhetta ja tarttumaan siihen, mikä vie asioita eteenpäin asiakkaan tavoittelemaan elämään. Kirja ei ole kysymyspatteristokokoelma, vaan tuo kokonaisemapaa kuvaa siihen, mitä tällä työtavalla, kysymysten asettelulla, interventioilla ja filosofialla tavoitellaan. En ota kantaa referaatissa terapiaan - saati perheterapiaan, vaan tavoittelen lukemastani valmennustilanteeseen hyödyllisiä ja käyttökelpoisia tapoja.
Teos perustuu ajatukseen, että todellisuus on sidoksissa kieleen. Ratkaisut syntyvät puhevalinnoilla ja kielen avulla."Ratkaisu on piilossa juuri ja vain siksi, että se on koko ajan näkyvissä". Perheterapia tilanne määritellään systeemiksi, johon kuuluvat yksilön, perheen ja terapeutin lisäksi se, mikä on heidän välissään. Systeemi käsitteenä sisältää ajatuksen, että kokonaisuus ei ole osiensa summa ja että muutos yhdessä osassa systeemia aiheuttaa muutoksen muissa systeemin osissa. Näin ollen terapeutti / valmentaja on myös osa vuorovaikutussysteemiä ja siten hän ei ole ulkopuolinen tarkkailija, vaan osa terapiaa systeeminä.
Valmennukseen sovellettuna voitaisiin ajatella, että valmennustilanne on systeemi, joka rakentuu tarkoituksenmikaiseksi systeemiksi muodostuen valmentajan alasysteemistä, asiakkaan alasysteemistä, ratkaistavasta ongelmasta ja/tai ratkaisun kehittämisestä sekä em. välisestä vuorovaikutuksesta ja niiden välisistä suhteista. Valmentaja on siis osa rakennettua todellisuutta, havainnointi muuttaa havaittua kohdetta. Vuorovaikutuksessa (mitä ja miten ihmiset puhuvat) on tärkeää luoda sellaisia todellisuuksia, jotka lisäävät käyttökelpoisia vaihtoehtoja ja luovat asiakkaalle uusia kehityspolkuja.
De Shazer johdattaa lukijan kielipeli-käsitteeseen. Sanat ja merkitykset syntyvät vuorovaikutuksessa, ja niiden kautta päästään muutokseen ja tavoitteenasetteluun. Kielipelit ovat kulttuurisesti yhteisiä ja jäsentyneitä toimintoja, joissa keskeistä on ihmisten tapa käyttää kieltä kuvaamisen, selittämisen ja todistamisen välineenä. Kielipelit ovat toimintoja, joiden avulla muodostetaan ja ylläpidetään sosiaalisia todellisuuksia ja suhteita. Jokaisen sanan merkitys riippuu siis siitä, miten kielipelin osallistujat käyttävät ko sanaa. Sanat ovat kuin vetrureita, jotka vetävät perässään aikaisempia merkityksiä täynnä olevia tavarajunia.
Konstruktivistinen viitekehys sisältää ajatuksen siitä, että ihminen rakentaa maailmaa, jossa elää. Todellisuus on enemmän keksintöä kuin löytämistä eli todellisuus syntyy yhteisesti toteutetuista kielellisistä prosesseista. Poststrukturalistinen ajattelu kehittää ajatusta eteenpäin; maailma tulkitaan kieleksi ja kaikkeen muuhun suhtaudutaan epäillen. Merkitykset syntyvät sosiaalisen vuorovaikutuksen ja neuvottelun kautta. merkitys on avoin erilaisille näkemyksille, koska se on ihmisten välillä - ei piilotettuna yksilön sisään.
Ratkaisukeskeinen terapia on toimintaa, jossa asiakas ja terapeutti sopivat yhteisitä tavoitteista. Terapia käynnistyy asiakkaan valituksen aiheella ( esim. käyttäytyminen ja sen merkitys) ja terapian voi lopettaa kun asiakas toteaa tilanteen tyydyttäväksi.Jokainen asiakas pyrkii yhteistyöhön tavallaan, ja terapeutin / valmentajan tehtävänä on kuvata se itselleen ja tehdä siten yhteistyötä asiakkaan tavalla ja toimia näin muutoksen puolesta.
Ongelmakeskeinen pureutuu vallitseviin vuorovaikutusketjuihin. Se kuvaa epäonnistuneita ratkaisuja eli yrityksiä, jotka ylläpitävät ongelmaa ja pyrkii lopettamaan ne. Ongelmat ylläpitävät itseään, koska asiakkaat kuvaavat niiden jatkuvan. Ratkaisukeskeinen malli keskityyy myös vallitseviin vuorovaikutusketjuihin ja pyrkii kuvaamaan valituksen aiheeseen liittyviä poikkeuksia ja ratkaisujen prototyyppejä tai merkkejä niistä, joita asiakas ei vielä ole huomannut. Ne siis auttavat tekemään lisää sitä, mikä jo toimii. Asiakas tulee tietoisemmaksi niistä ketjuista, jolloin valituksen aihe on poissa ja huomaa ketjuissa olevan eron. Ratkaisupainotteiset tarinat synnyttävät todennäköisemmin enemmän muutoksia ja epäyhtenäisyyttä kuin ongelmakeskeiset kertomukset. Toteuttamiskelpoisten tavoitteiden asettaminen ja saavuttamiseen painottuvat kertomukset ovat tehokkaampia muutoksen käunnistäjiä kuin asiakkaan ongelmaa painottavat tarinat.
Asiakkaalle ongelma on ensisijainen ja poikkeus toissijainen, kun taas terapeutille / valmentajalle poikkeukset ovat ensisijaisia; kysymykset (interventiot) auttavat asiakasta muuttamaan tätä järjestystä ja löytämään ratkaisun. Heti terapian /valmennuksen alussa keskitytään niiihin asioihin, jotka jo toimivat asiakkaan elämässä. Ratkaisun kehittämisprosessin myötä havaitsematta jäänyt ero muuttuu riittävän merkitseväksi eroksi. Terapeutin / valmentajan tehtävänä on vahvistaa näitä poikkeuksia, jotta niistä tulee ensisijaisia malleja.
De Shazer tuo käsitteen terapeuttinen tahallaan väärinymmärtäminen. Tämän intervention tarkoituksena on laajentaa kontekstia eli kielipeliä. Kun hyödyllisimmät ja käyttökelpoisimmat sanat löytyvät, saadaan aikaan tyydyttävämpi todellisuus. Tämä liittyy postrukturalistiseen diskurssiin, jossa todellisuus ja sen merkitys syntyvät neuvottelun kautta. Kirjoittaja lainaa Wittgensteinia, jonka mukaan sanojen merkitys syntyy siitä, miten keskustelijat käyttävät niitä tietyssä kontekstissa. dialogisen näkökannan mukaan merkitys ei ole puhujassa eikä lähettäjässä, vaan lähettäjän ja vastaanottajan välimaastossa.
Kausalitettiin (syyseuraussuhteesen) ja selittämiseen de Shazer tuo näkökulan, että emme voi selittää tapahtumien syitä, voimme vain pohdiskella kuvauksen jälkeen. Sirkulaarinen kausaalisuus, nonlineaarisuus liittyyu Wittgensteinin ajatukseen siitä, että koska emme tunne syysuhteita, voimme yhtä hyvin kuvitella, ettei niitä ole olemassakaan ja tarkastella, mitä tapahtuu.
Takaisin ongelman käsitteeseen. Ongelma on siis mikä tahansa asia, joka vaatii jonkin asian tekemistä. Poikkeus on tilanne, kun ongelmaa ei esiinny tai kun jokin tilanne on ristiriidassa valituksen aiheen kanssa. Poikkeukset voivat olla spontaaneja, satunnaisa tai sattumaa. Kun asiakas kuvaa em tilanteita, asiakas tulee tietoisemmaksi niistä kokoajan tuntemistaan osatekijöistä, jotka ovat aiheuttaneet poikkeuksen, mutta ei ole osannut aiemmin kuvata niitä. Kun asiakas tulee tietoisemmaksi näistä ketjuista, niitä voidaan ennustaa ja ohjata. Poikkeuksien voidaan tulkita olevan tavoitteen ja ratkaisujen edelläkävijöitä. Ne voidaan nähdä merkiksi ratkaisun lähenemisestä ja/tai ratkaisun raaka-aineina.
- " Milloin viimeksi asiat sujuivat hyvin tai paremmin kuin hyvin?" ja "Mikä on ollut erilaista?"
Muutos on jatkuva, ikuinen prosessi. Kaikki muuttuu, mikään ei toistu. De Shazer kysyy: "Tarvitsevatko asiakkaat terapiaa muistuttamaan heitä tekemisistään ja osoittamaan niiden arvon? Tätäkö terapia merkitsee asiakkaille?" Muutos on myös tulkinnallinen ilmiö. Muutostoivetta voidaan dialogissa tarkastella kysymysten avulla: mikä on eritavalla?, miten sait sen aikaan? ja miten muut ovat havainneet asian muutoksen?. Muutosta voidaan tehdä näkyväksi tarkastelemalla jo ennen ensimmäsitä tapaamista tapahtuneita muutoksia. Muutosta itsessään voi olla haastavaa havaita. On helpompi havaita jonkin erilaisen asian läsnäolo kuin sen (ongelman) poissaolo. Ratkaisukeskeinen terapia/valmennus pyrkii uutta kohti - ei eroon jostakin. Poissaolevan vastakohtana on vaikeaa/hyödytöntä pitää ei-poissaoloa, vaan hyödyllisempää on ajatella jonkin asian läsnäolo. Valituksen aiheen poissaolo merkitsee siis tavoitteen läsnäoloa.
Tavoitteet ovat muutoksia, joita jokainen haluaa terapialta. Tavoitteiden tulee olla selkeitä ja tarkasti määriteltyjä, jotta asiakas huomaa onnistuneensa ja että terapeutti tietää onnistuneensa. Asiakkasta pyydetään kuvaamaan terapialle/valmennukselle asettamansa tavoitteet esimerkiksi:
- Mistä tiedät, että ongelma on ratkennut?
- Mitä joku tekee kenellä milloin ja missä sen jälkeen kun ongelma on ratkennut?
- Mistä tiedämme milloin voimme lopettaa tapaamiset?
Toetuttamiskelpoisen tavoitteen tunnistaa siitä, että se kuvaa sitä mikä on läsnä kun ongelman aihe on poissa. Tavoitteet ovat silloin pieniä, asiakkaille tärkeitä, ne kuvataan konkreettisen käyttäytymisen muodossa, ne ovat saavutettavissa, ne vaativat asiakkaan mielestä kovaa työtä, ne kuvaavat jonkin alkua ja ne edellyttävät asiakkaalta uudenlaista käyttäytymistä.
Suurin osa ratkaisukeskeisestä terapeuttisesta keskustelusta kuuluu de Shazerin mukaan kielipeleihin, joissa toisiinsa sidoksissa olevat poikkeuksien esiintuminen (viittaavat toivottuihin muutoksiin), asiakkaan uuden elämän kuvitelmat/visiot sekä muutoksen vahvistaminen eli muutos on todella tapahtunut ja uusi elämä alkanut. De Shazer tuo esiin sen, että vastustuksen vastakohtana on yhteistyö. Yhteistyötä edeauttaa kun nykyhetki kytketään tulevaisuuteen aiemmat onnistumiset huomioiden, asiakkaalle annetaan tunnustusta kaikista hyödyllisitä asioista, jota hyän jo tekee ja jotka ovat heille hyväksi (esim. valmentajan yhteenvedolla) ja silloin voidaan asiakkaalle jo ehdottaa tekevän jotakin uutta joka on tai saattaa olla heille hyväksi.
Kysymykselllä "mikä on paremmin", asiakasta houkutellaan luomaan progresiivisia tarinoita, jotka auttavat rakentamaan ratkaisua. Asiakkaat huomaavat, mitä he ovat jo saavuttaneet. Kun asiakas on varma, että tavoite on saavutettu ja sen tuomat muutokset jatkuvat, voidaan sopia tapaamisten lopettamisesta.
Se, minkä huomasin kirjan sisällön suurimman annin olevani itselleni valmentajana liittyy valmennuksen aloittamiseen, todellisuuden sopimiseen asiakkaan kanssa. Raaka-aineet ovat olemassa. Kirja ei anna helppoa tee-tämä-vartissa-valmiiksi-mallia, mutta pistää oman suhtautumisen valmennukseen kirkkaampaan valoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti