-Kaunis päivä tänään.
-Joo, hieno syksy. Niin lämmintä lokakuuksi.
Tyhjänpäiväisä small talkia naapurien kanssa? Vai brittiläisen imperiumin suurin saavutus: kyky puhua säästä mutkikkain ilmauksin päivät pitkät. Aiemmin suhtauduin hämmentyneesti säästä puhumiseen, se tuntui ontolta ja tyhjältä. Ratkaisukeskeinen valmennus on kuitenkin saanut minut ymmärtämään kuinka viisasta säästä puhuminen onkaan. Valmentajalle myös hyvä vihje valmennustilaisuuksiin voisi olla: puhu kuin puhuisit säästä.
Näen säästä puhumisen hyvänä mallina valmentamiselle seuraavasti:
1. Säästä puhuminen asettaa puhujat samalle viivalle. Puhujat asettuvat saman suuren luonnonilmiön katselijoiksi nöyrinä. Valmentaja voisi samalla tavalla asettua valmennettavansa kanssa "ongelman" neutraaliksi havainnoijaksi. Valmentaja on rinnalla kulkija, ei neuvoja, ei arvottaja. Kun puhutaan säästä kuljetaan rinnakkain.
2. Säästä puhuessa ei vaadita toista muuttumaan. Arvostetaan toisen yksityisyyttä, ei neuvota, ei arvoteta. Samalla tavoin valmentaja voi suhtautua valmennettavaan: valmennettavan havainto on arvokas ja siitä voi keskustella arvottamatta.
3. Säästä puhuessa arvostetaan toista. Nähdään toinen arvokkaana sinänsä, ystävällisen keskustelun kumppanina. Halutaan jakaa hetki toisen kanssa ilman sen kummempaa päämäärää. Valmentajan arvostus välittyy valmennettavalle.Tässä kohden analogia jo murtuu: valmentamisessa on yhdessä sovittu päämäärä.
Säästä puhumisen suurin viisaus on kunnioittava kohtaaminen. Siihen hyvä valmennuskin perustuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti