odotuksilla on merkitystä (ajatuksia Suzanne segerstomin artikkeleista ’90 studies optimism and the immune system)

Sattuipa silmiin yhdysvaltalaisen tutkijan Suzanne Segerstomin kirjoituksia toiveikkuudesta ja sen yhteydestä terveyteen. Onnellisuus on tunne, optimismi taas uskoa siihen, että tulevaisuudesta selviää ja että siellä on odotettavissa hyviä asioita. Optimisimi on siis asenne ja vakaampi kuin vaihteleva onnellisuuden tunne. Kyse on Segerstomin mukaan siitä, mihin kiinnitämme tietoisesti huomiota. Optimistisesti omaan kompetenssiinsa suhtautuvan jokainen onnistuminen lisää toiveikkuutta seuraavaan onnistumiseen. Kyse on siis myönteisestä kehästä.

Segerstrom kertoo optimismin eduista ja periaatteista suhteessa terveyteen. Myönteisyys suojaa stressiltä. Segerstrom tutki ensimmäisen vuoden oikeustieteen opiskelijoita 16 vuoden ajan. Hän loi tutkimuksessaan mittariston, jonka perusteella hän mittasi opiskelijoiden optimismia. Kun optimismitaso nousi pisteen verran asteikolla, vastustuskyky kokeessa annettuhin viruksia kohtaan nousi 20 prosenttia. Ahdistus ja muut negatiiviset tunteet vaikuttavat elimistöön haitallisesti, ja optimistinen asenne näyttäisi Segerstromin mukaan suojaavan näiltä haitallisilta vaikutuksilta.

Segerstomin mukaan myönteisyys näkyy tekemisen tasolla siten, että toiveikkaasti tulevaisuuteen suhtautuva ihminen elää terveellisemmin, sairastuessaan toiveikkuus tulevaisuutta kohtaan lisäisi myös sitoutumista omaan hoitoon.

Segerstromin tutkimus näyttäisi tukevan vanhaa suomalaiusta sanalaskua, että nauru pidentää ikää. Optimisti elää keskimäärin noin 10 vuotta pidempään kuin pessimisti.

ratkaiskeskeistä valmennusta valmentamassa

Oli huikea aamupäivä kollegoitteni kanssa, kun syvennyimme ratkaisukeskeiseen ajattelutapaan ja pohdimme myös, mitä se valmennustyö tarkoittaa. Pidimme valmentajien kesken yhteisen tutkimushetken teeman parissa, ja teimme erityyppisiä harjoituksia ratkaisu- ja voimavarakeskeisiä mentelmiä soveltaen.

Aloittelimme kiitollisuusteemalla, tutkien aamun onnistumisia ja pieniä hyviä hetkiä. Huomiomme kohde on todellisuuttamme, ja mihin kiinntämme huomiotamme kasvaa ja vahvistuu. Sen lisäksi pohdimme, ketkä kaikki olivat olleet mukana näissä aamun hetkissä eli kenen kanssa konstruioimme todellisuuttamme ja millaisia keinoja meillä siinä oli käytössä.

Koska olin nk. vetovastuussa, availin omia motiivejani käyttää tällaisia työmenetelmiä, ja sitä millaisia kokemuksia asiakastyössä ja työyhteisöissä olin näistä saanut. Tuoeimpia esimerkkejä löytyi juuri valmistuneista opiskelijoista ja niistä prosesseista, joita kollegani kanssa olimme yhdessä opiskelijoiden kanssa onnistuneet tuottaa. Kukoistavia ja osaavia nuoria, ja jotka näkevät itsessään osaamista ja vahvuuksia! Työn tavoitteilla on merkitystä.

Teimme onnistumisen tutkimisen haastattelun, jossa pareittain tutkimme asiakaskeissejä. Tästä harjoituksesta löytyi paljon keskusteltavaa. Vaikka olen aiemmin pitänyt aiheesta koulutuksia, olen aina yhtä äimän käkenä siitä, kuinka hienoja tarinoita ja kuinka hienosti ihmiset osaavat nostaa toisistaan osaamista, onnistumista ja vahvistaa niitä hienoja hetkiä ja tehdä jotain olennaista näkyväksi. Totesimme, kuinka hieno ja arvostava tapa tällainen haastattelu on pysähtyä kuulemaan ja tulla kuulluksi!

Lopuksi lyhyiden teoriaosuuksien ja arvostavan työotteen tausta-olettamuksien kautta lähdimme narratiivisemmille poluille hahmottamaan kieltä, jota käytämme kertoessamme tarinaamme itsestämme työntekijöinä, ja siitä miten se vaikuttaa itseemme, työyhteisöön ja asiakkaisiimme.

Olen iloinen, että saan työskennellä näin hienojen ihmisten kanssa. Ja siitä miten erilaisista tarinoista ja näkökulmista voi oppia!

Kukoistuksen opit à la Seligman

Innostuneena ahmin positiivisen psykologian isän Martin Seligmanin tuoreen Flourish kirjan. Paitsi uuden hyvinvointi (well-being) kehikon positiiviselle psykologialle, opus sisälsi myös münchausenilaisia tarinoita amerikkalaisen sankari psykologin elämästä, tutkimuksesta ja valtavista muutoshankkeista, mm. USAn armeijan kouluttamisessa hyvinvoivaksi. Seligman esittää yksilön kukoistusta positiivisen psykologian päämääräksi ja mittaa sitä viidellä eri muuttujalla: positiivisilla emootioilla, sitoutumisella, merkityksen kokemisella, positiivisilla ihmissuhteilla ja saavuttamisella. Näistä kolme viimeistä sitovat yksilöllisen hyvinvoinnin jo yksilöä laajemman yhteisön ja kulttuurin vuorovaikutukseen. Niinpä Seligman on ottanut aimo harppauksen aiemmasta onnellisuusteoriastaan, jossa onni oli pikemminkin yksilön subjektiivisen hyvänolon mittari. Tästä huolimatta Seligmanin lähestymistapa on erittäin yksilökeskeinen ja hän pyrkii auttamaan yksilöitä (tosin koulutuksen ja ryhmän tuella) löytämään omat vahvuutensa ja kasvattamaan niitä.

Parasta lähestymistavassa on sen umpiposituuvisuus. Seligmanin tutkimustulokset ja koulujen ja armeijan (ja yksilöiden) valmennushankkeet ovat vaikuttavia. Ihmiset voivat oppia itsesäätely- ja muita taitoja, jotka selvästi parantavat heidän koettua elämänlaatuaan ja tyytyväisyyttään. Kirjaa lukiessa tulee mieleen, että psykologisettaidot pitäisi saada osaksi meidänkin kouluopetusta. Oppisimmepa puhumaan vahvuuksista, kehittämään niitä ja arvostamaan niitä myös muissa ihmisissä. Suomalaiseen kulttuuriin soisi paljon enemmän kukoistusta!

Infoa Mindfulness-tapahtumasta

Hei!
Välitän alla olevan tapahtuman järjestäjän toivomuksesta tietoa mielenkiintoisesta ja ainutlaatuisesta hyvinvointi-, meditaatio- ja mindfulnesstapahtumasta Suomessa. Tapahtumassa luennoi alalla ympäri maailman tunnettu Dr. Alan Wallace. Toivottavasti käytät hetken tutustuaksesi alla olevaan tapahtuman esittelyyn. Jos tiedät ystävä-, tuttava-, työpiireissäsi olevan henkilöitä, jotka ovat aiheesta kiinnostuneita, on viesti vapaasti välitettävissä heille.

****

Mind Training for Settling the Mind: 
Finding Happiness from Within. 
"Shamatha & Four Immeasurables"

Saturday August 13, 2011 9:00 - 17:00 
Sunday August 14, 2011 9:00 - 17:00

Location: Wanha Satama, Helsinki, Finland

Weekend Mindfulness & Meditation; Retreat with an internationally renowned meditation teacher, author and scientist Dr. Alan Wallace.

Dr. Alan Wallace has been a key member in many Mind & Life collaboration meetings with the Dalai Lama and groups of leading scientists in social, emotional, and cognitive psychology and neuroscience. Together they strive to build a deeper understanding of methods and practices to nourish healthy and positive qualities of mind throughout society.

During this weekend Dr. Alan Wallace will teach:
- Three practices of mindfulness meditations, which are an effective approach to soothing the body and calming the discursive mind
- Advanced meditation techniques for settling the mind in its natural state
- How to meditate the Four Immeasurable Qualities of the Heart

Fees for Mindfulness & Meditation Weekend

Price for private persons: 240 Euro (VAT included)

Price for companies: 330 Euro (+ VAT 23%will be included to the price)
If you pay your ticket as an entrepreneur or your ticket is paid by company or association.

Price for students: 200 Euro (VAT Included). Verification is needed.

WELCOME!

Registration:
Send mail to seminars@flowenlit.com with the title "Alan Wallace Meditation Weekend in August"
Secure your seat/s in this rare opportunity to meet and listen Dr. Alan Wallace - This event will fill in quickly.

For more information about Dr. Alan Wallace visit and seminars in August in Helsinki please contact Heidi Sederholm (research@sbinstitute.com)

Relevant Research:

Center for Investigating Healthy Minds

Mind & Life

Santa Barbara Institute for Consciousness Studies

UC Davis: Center for Mind and Brain: Overview of the Shamatha Project


Latest scientific results from the
Shamatha Meditation Practices:

ScienceDaily.com: Psychological Changes from Meditation Training Linked to Cellular Health

ScienceDaily.com: Meditation Helps Increase Attention Span

Emotion © 2011 American Psychological Association: Intensive Meditation Training Predicts Improvements in Self-Reported Adaptive Socioemotional Functioning (PDF)

Valmentaja vai ystävä?

Olen herkistynyt valmentamiselle. Aloitettuani valmentajaksi opiskelun joka puolelta löytyy aihetta sivuavaa kirjallisuutta sekä valmentajia. Valmentaminen on myös ajanhengen mukaista. Korvaako valmennus ohentuneet sosiaaliset yhteisöt ? Vai tarjoaako se ratkaisuja moniarvoisessa mahdollisuuksien maailmassa toimimiseen, jossa yksilöllä on yhä enemmän polkuja valittavanaan? Onko valmentaja hyvän elinikäisen ystävän korvike, joka kuuntelee ja osaa kysyä oikeat kysymykset? Vai onko valmennus yhä paremminvoivien palvelu, mahdollisuus kehittää itseään miellyttävän henkilökohtaisen palvelun kautta? Ovatko ne ongelmat joita valmennuksella ratkaistaan ongelmia jotka ennen olisi lakaistu maton alle tai jotka olisi mielletty normaaliksi käytökseksi? Kun voimme paremmin, medikalisoimme ruumiin ja valmennamme mielen. Meistä tulee yhä paremmin käyttäytyviä. Vihdoinkin ihmiskunnan historiassa on aika keskittyä oleelliseen: ihmisten väliseen parempaan interaktioon ja paremien yhteisöjen rakentamiseen.Se on hyvä.

Itse arvelisin, että suurin syy valmennuksen kysynnän kasvuun on individualismin korostus ja laajeneva määrä vaihtoehtoisia poljuja, joita keskiluokkainen länsimainen ihminen voi elämässään valita. Yksilö haluaa valita oikein, huolestuu valinnoistaan ja osaa etsiä valmentajan avukseen.

Toisaalta tarve voi johtua yksinäisyydestä ja pitkäaikaisten ystävien puutteesta. Nykyisessä globaalissa verkostomaailmassa ystävämme katoavat helposti valtamerten taakse, eikä facebook-tykkäys oikeasti korvaa pitkiä kyökkisessioita oikeine kosketuksineen. Mietin tätä harjoitusvalmentajani kanssa päivän Skype-valmennussession päätteeksi. Skype-valmennus olisi ollut melkein kuin oikea kohtaaminen jos ukkonen ei olisi ensin vienyt sähköä ja sen jälkeen katkonut kaistaa tuon tuosta. Voi tätä digimaailman haurautta! Skype-valmennuksessa kuitenkin pääsee helposti toisen pään sisään eivätkö ympäristötekijät kuten hajut, nieleskelyt tai väärin napitettu pusero pääse häiritsemään. Voi olla jopa helpompi keskittyä toisen puheeseen ja sen tulkintaan kuin livenä. Virtuaalivalmennukset varmasti sopivat moneen tarkoitukseen. Skype myös palauttaa kaukaiset ystävätkin osaksi omaa keittiönpöytää.

Mietimmekin valmentajan ja ystävän välistä eroa. Olin tavannut harjoitusvalmentajaani kolleganani ja uutena ystävänäni useita kertoja viimeisten viikkojen aikana ja tämä näkyi valmennuksessa: en pystynyt enää suhtautumaan häneen kuin valmentajaan, vaan puhuin kuin ystävälleni. Myös valmentajani puhe oli muuttunut johdattelevammaksi, ystävälle on selvästi vaikeampi puhua "tyhjästä päästä" kuin ventovieraalle. Itse koin vieraamman valmentajan otteen tehokkaammaksi: valmennettavan on itse työstettävä asiaa enemmän. Ystävä-valmentajan kanssa taas lähestytään keittiönpöytäkeskustelua, jossa johtopäätös on kenties sama, mutta fiilis eri. Ystäväkeskustelussa harhaudutaan eri poluille ja jonkinlaisen konsensuksen hengessä päästään intuitiivisiin johtopäätöksiin. Hyvä ystävähän osaa kyllä kysellä samankaltaisia arvostavia kysymyksiä kuin ratkaisukeskeisesti on tapana - ja jättää vastaukset ja vastuun kaverilleen. Ystävän kanssa syntyy kuitenkin usein "me-ajattelua", jossa oma vastuu ja rooli ei ole ihan niin kirkas.

Johtopäätös: hyvät ystävät ajavat osittain saman asian kuin valmentajat. Toisaalta kaikkia asioita ei ehkä halua jakaa ystäviensä kanssa eivätkä kaveritkaan jaksa auttaa alati haarautuvien polkujen maailmassa kaikissa valinnoissa. Ammattivalmentajan kanssa pääsee suoremmin "tavoitteeseensa" ja joutuu pohtimaan enemmän itse omaa valintaansa. Ennusteeni onkin, että valmentajien kysyntä lisääntyy. Valintatilanteet eivät tule vähenemään ja on helpompi hankkia valmentaja kuin ystävä. Ja ystävyyden säilyytämisenkin kannalta on hyvä välillä turvautua ammattivalmentajaan.

Näin se homma etenee...

Arvostavien haastatteluiden osalta "kotiläksyt" on nyt tehty, tosin innostus niihin lisääntyi niin että jatkanen tätä harrastusta vielä moneen otteeseen. Yhden haastattelun jälkeen pohdimme, kuinka hyvä sitä olisi käyttää myös tiimien kehittämisessä. "Mikä työkavereissa on parasta", olisi monelle porukalle hyvä pysähtyä miettimään. Kukka-menetelmä tuntui antavan kovin rauhallisen olon omien hyvien puolien ja voimavarojen ollessa näkyvillä paperilla, oma mieli helposti takertuu riittämättömyyteen ja ei-tehtyjen töiden syövereihin. Haastatteluiden tekeminen on todella mielenkiintoista ja mukavaa, ja lisää "mun juttu" -tunnetta koko tähän valmentamiseen. Kartalla ollaan :)

Voihan blogi

Tässä taannoin istuin junassa, ja viereeni istahti melko sekalaisen näköinen seurakunta laitapuolen kulkijoita. ajattelin väsyneenä, että ihan oikeasti enny jaksa, meen muualle istumaan. Onneksi luontainen laiskuuteni voitti, ja jäin istumaan paikalleni.
En voinut olla kuulematta päihdekeskeisestä elämäntyylistä aiheutuvia seurauksia ja ilmiöitä käsittelevää keskustelua, ja sitten aloin erottaa lauseita, kuten: ei tällasesta elämästä tuu yhtään mitään. Ihmisen on tärkeetä pitää itsestään huolta. (arvo-tadaa!) Mä haluaisin vaan olla rauhassa ja levätä, jatkoi toinen (unelma-tadaa!). Ja keskustelu jatkoi, ja minä kertasin tärkeän läksyn. Niin, ei ole koiraa karvoihin katsomista. Jokainen ihminnen voi olla (positiivinen) yllätys.

Tästä tämä kirjoittaminen nyt käynnistyy.