Innostuneena ahmin positiivisen psykologian isän Martin Seligmanin tuoreen Flourish kirjan. Paitsi uuden hyvinvointi (well-being) kehikon positiiviselle psykologialle, opus sisälsi myös münchausenilaisia tarinoita amerikkalaisen sankari psykologin elämästä, tutkimuksesta ja valtavista muutoshankkeista, mm. USAn armeijan kouluttamisessa hyvinvoivaksi. Seligman esittää yksilön kukoistusta positiivisen psykologian päämääräksi ja mittaa sitä viidellä eri muuttujalla: positiivisilla emootioilla, sitoutumisella, merkityksen kokemisella, positiivisilla ihmissuhteilla ja saavuttamisella. Näistä kolme viimeistä sitovat yksilöllisen hyvinvoinnin jo yksilöä laajemman yhteisön ja kulttuurin vuorovaikutukseen. Niinpä Seligman on ottanut aimo harppauksen aiemmasta onnellisuusteoriastaan, jossa onni oli pikemminkin yksilön subjektiivisen hyvänolon mittari. Tästä huolimatta Seligmanin lähestymistapa on erittäin yksilökeskeinen ja hän pyrkii auttamaan yksilöitä (tosin koulutuksen ja ryhmän tuella) löytämään omat vahvuutensa ja kasvattamaan niitä.
Parasta lähestymistavassa on sen umpiposituuvisuus. Seligmanin tutkimustulokset ja koulujen ja armeijan (ja yksilöiden) valmennushankkeet ovat vaikuttavia. Ihmiset voivat oppia itsesäätely- ja muita taitoja, jotka selvästi parantavat heidän koettua elämänlaatuaan ja tyytyväisyyttään. Kirjaa lukiessa tulee mieleen, että psykologisettaidot pitäisi saada osaksi meidänkin kouluopetusta. Oppisimmepa puhumaan vahvuuksista, kehittämään niitä ja arvostamaan niitä myös muissa ihmisissä. Suomalaiseen kulttuuriin soisi paljon enemmän kukoistusta!
